Raitilla.fi header logo - Koskenkylä, Lehtola, Muittari, Riekko

Kitaran soittoa ja hellettä

Huomenta. Tai no päivää. Parin viikon tauon jälkeen otin taas plektran käteen ja rakkaan Fenderini syliini. Aluksi pelkäsin että harjoittelutaukoni vuoksi olen jo unohtanut miten skittaa soitetaan mutta nuotit löytyivät biisi kerrallaan. Puolen tunnin frettailun jälkeen totesin että tämä on hyvä alku.

Olen harjoittelut kitaran soittoa kuukausi pari ja osaan jo tabulaareista soittaa jonkin verran mutta pitkä matka vielä on. Kitarasointujen soittaminen on vielä sen verran haastavaa että sormet menevät spagetille umpisolmulle mutta kyllä ne pikkuhiljaa oppivat. Rakastan musiikkia ja kitaran soiton sujuva osaaminen on vuosien haaveeni joten luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Viimeksi mainitsin K-Raudan ja kottikärryt– no olihan ne kottikärryt siellä mutta informaatio ei ollut kulkeutunut myyjien välillä; Tänään vaimokulta käy töiden jälkeen hakemassa ne joten pääsee viimeinkin pihahommiin lapion varteen.

Työ ei tekijäänsä tiedä

Töitä. Niitä kyllä tarttis. Kaikkien verkkosivu- ja freelancer-tyyppisten ohjelmointiprojektien ohella olen päätoimisesti työtön, enkä pidä siitä. Huomattavasti mieluimmin tekisin palkkatyötä, sillä alalla mitä osaan jos mahdollista, mutta käytänössä mitä tahansa vain johon pystyn– mutta ikävä kyllä Suomen maassa ja Saarijärvellä mahdollisuudet siihen ovat rajalliset.

Sitten on vielä tänä himputin avulias aatu-luonteeni.. Haluan aina auttaa ihmisiä ja järjestöjä monesti ilmaiseksi ja vaimoni mielestä edes pienen rahallisen korvauksen pyytäminen olisi hyväksi.

Minua ajatus vain henkilökohtaisesti tympii koska tein ison rahan kansainvälistä mediaprojekteja- ja suunnittelua, mainoksia ja brändejä vuosien ajan työkseni liian monen vuoden ajan niin tehokkaasti että poltin itseni melkolailla loppuun eikä luovan työn tekeminen rahasta enää ole se prioriteetti— vaikka se perheen ja talouden vuoksi pitäisikin olla.

En tiedä. Haluaisin toisaalta tehdä oman alan työtäni vakiona koska luova mediatyö ja suunnittelu on se omin juttuni. No. Taas minä höpötän mistä sattuu.

Kuumaa tulossa

Viime vuonna tähän aikaan meillä oli lunta, kylmää ja sateista. Nyt meillä on aurinkoista ja helle. Kesä on tullut meille Koskenkylälle eikä edes ole kesäkuu! JES! Hienoa! Upeaa! Tekee mieli kirmata pelolla ja loikkia kuin kevät kauriit! No, jos ei kuitenkaan, mutta kuistilta istuskelemasta olen löytänyt itseni hyvin monelta päivältä kahvin kera.

Tänäänkin on luvattu +26c lämmintä. Kivaa! Mutta nyt ei ole aikaa hyppiä kuistilla kahvilla vaan on alettava tekemään kotihommia. Se tarkoittaa kolmea asiaa: Janne syö välipalaksi jotain ketogeenistä, tekee kahvin ja alkaa hoitamaan kodin projektia– pyykkien purkaminen etunenässä. Jos kohta näette minut tikapuilla talon vieressä, älkää soittako palokuntaa. En ole jäänyt jumiin, siirrän vain verkkokaapeleita talon reunasta.

Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!

Tietoa kirjoittajasta: Janne Honkonen

Kirjoittaja on Saarijärven Koskenkylällä rentoa maalaiselävää elelevä ja omaa tilaa pyörittävä isäntämies, jonka perheeseen kuuluu vaimo, lapsi ja puutarhatraktori. Rakkaita harrastuksina ovat liikunta ja monipuolinen taiteen harrastaminen. Tutustuu mielellään ihmisiin mutta kärsii kroonisesta ujoudestaa. Kiltti ruokittuna ja murisee nälkäisenä.